‍

Miten kuvailisit omaa tutkimussuuntautumistasi ja kiinnostuksesi kohteita? Mitä asioita selvität FINSCIssä?

Olen opettajankoulutuslaitoksella yliopistotutkijana. Tutkimukseni liittyy ensinnäkin siihen, miten monenlaiset oppijat voisivat oppia yhdessä, ja toisekseen siihen, miten opettajat ja koulut oppivat tukemaan monenlaisia oppilaita. Juuri nyt keskityn kenttätutkimukseen ja monenlaisiin oppijoihin nettilukutaidon näkökulmasta. FINSCIssä saan lisäksi uppoutua käsitteisiin ja niiden eri merkityksiin. Tällä hetkellä keskiössä ovat tiedepääoma, Bourdieun kenttäteoria ja toimijuus.

Miten päädyit tutkijaksi?

Ihan vahingossa. Kun valmistuin luokanopettajaksi, pro gradu -ohjaajani ehdotti jatko-opintoja, ja didaktikko tarjosi myös kesätyötä tutkimushankkeessa, mutta halusin päästä opettamaan. Minulla oli hyvin vähän tietoa siitä, mitä tutkijat oikeastaan tekevät, eikä alaan ollut mitään vahvaa yhtymäkohtaa omassa elämässä. Meillä kotona ei kukaan tuntenut akateemista kulttuuria, ja oli tärkeää saada työ, jolla itsensä voi elättää. Ensimmäinen pidempiaikainen työpaikka oli harjoittelukoulussa, ja ohjaus perustui tutkimukseen. Tein luokanopettajan töitä myös kuntapuolella. Sittemmin opiskelin erityisopettajaksi, ja niihin aikoihin huomasin yhä useammin palaavani tutkimuskirjallisuuden pariin. Tein perusopetuksessa hommia parikymmentä vuotta, ja jollain tavalla olin jatkuvasti mukana kehittämistyössä.

Erityisopettajan työn ohessa tein Lapin yliopistossa tohtoriopinnot. Väitöksen jälkeen minut kutsuttiin töihin Opetushallituksen rahoittamaan kehittämisprojektiin Rovaniemelle, ja projektin aikana taas kuulin yliopiston lehtoraatista, joka oli auki Itä-Suomen yliopistossa, ja sillä tiellä ollaan. Miltei seitsemän vuotta vilahti idässä erityispedagogiikan oppiaineessa, ja loppuvuodesta 2017 siirryin länteen opettajankoulutukseen tutkijaksi.

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Oppilailta ja vanhemmilta olen saanut oppia eniten. Mullistavat kokemukset ovat yleensä olleet tilanteita, joissa olen ensin toiminut kulloisenkin toimintakulttuurin mukaan  -  ja sitten kuitenkin joutunut toteamaan, että toimin oppilasta kohtaan joko huonosti tai joka tapauksessa vähemmän oppilaan oppimista hyödyttävällä tavalla. Kun oivaltaa, että oppilaan tai vanhemman näkökulmasta tilanteen peruskivet on aseteltu ihan väärin, joutuu korjailemaan peruskiviä myös omassa ajattelussaan.

Yliopisto-organisaation kannalta tärkeitä oppimiskokemuksia, hetkiä, tilanteita ja keskusteluja on ilmaantunut omien opinnäyteprosessien lisäksi myös järjestötehtävissä ylioppilaskunnassa. Sitä kautta pääsin mukaan yliopiston akateemisen päätöksenteon kulttuuriin.

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Osaan nykyisin ajatella pidemmälle ja olen kärsivällisempi. Näen tarkemmin myös hitaita muutoksia, ja pitkissä tutkimusprosesseissa siitä on hyötyä. FINSCIssä ajattelua ruokkii aito monitieteisyys. Ehkä merkittävintä oman ajattelun osalta on moninäkökulmaisuuden hahmottaminen tutkimusprosesseissa.  Eri näkökulmat ohjaavat myös tarkempaan argumentointiin.

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Perhe. Nyt saa jo touhuta kahden nuoremman sukupolven kanssa. Kun saa mummin hommia, niin pitää virittää taidot villasukkien neulonnassa ja korvapuustien pyörittelyssä paremmiksi. Kantapäät sitten ovat mitä ovat. Korvapuustien kanssa pärjäilen.  

Muutoin taas luonto on tärkeää. Talvella hoidetaan maalla lintujen ruokintapaikkaa. Kirkkaina öinä opetellaan tähtikuvioita. Kiikarit kulkevat kaulassa ja työrepussa. Jos pääsee pääsiäisenä pohjoiseen, niin kevätjäillä on hyvä istua pilkillä. Keväällä lintuja näkee parhaiten rannikolla tai saaristossa.  Kesällä on maalla kanoja ja kuitenkin pitää päästä muutamaksi yöksi telttaan. Uiminen on luonnonvesissä mukavampaa kuin uimahallissa. Syksyllä kerätään sieniä.

‍

Miten selittäisit käsitteen ”tiedepääoma” mahdollisimman lyhyesti?

Tiedepääomaan liittyy ymmärrys tieteellisen tiedon luonteesta ja tavoista, joilla tieteellistä tietoa tavoittaa. Tiedepääomaa on ihmisellä, joka ymmärtää olevansa tarvittaessa tieteellä argumentoiva sosiaalinen toimija ja joka osaa elämässään käyttää tieteellistä tietoa ja siihen liittyviä kontakteja. Tiedepääoma tarkoittaa myös kykyä tarkastella omaakin käsitystään kriittisesti.

‍