‍

Miten kuvailisit omaa tutkimussuuntaustasi/osaamistasi ja kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität tai teet FINSCIssä?

Olen taustaltani yhteiskuntatieteilijä ja väitellyt median murroksesta Tampereen yliopistossa. Vaikka olen tehnyt töitä tutkijanakin, identifioidun enemmän journalistiksi, viestintäyrittäjäksi ja kirjailijaksi. Tutkijan analyyttisyys ja menetelmät kulkevat näissä tehtävissä kuitenkin aina mukanani. Voisin hyvin hypätä mukaan FINSCIn kaltaisiin ajallisesti rajallisiin tutkimushankkeisiin, joissa tarvitaan viestinnän ja median tutkimuksen osaamista.

Pätkäpestissäni FINSCIssä tutkin suomalaisten uskomuksia, erityisesti uskoa salaliittoteorioihin. Teimme aiheesta ensimmäisen väestökyselyn suomalaisille syksyllä 2021. Työtehtäväni loppui jo virallisesti, mutta tulosten julkaisemisessa riittää vielä töitä. Niitä tulee julki kirjassani ”Salaliittoteorioiden ihmemaassa” ja myöhemmin tieteellisissä julkaisuissa.

Miten päädyit tutkijaksi?

Ensimmäinen pestini tutkijana oli vuosina 2007–2008, kun jäin virkavapaalle uutistyöstä. Minua pyydettiin tekemään Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikölle tutkimusta iltapäivälehtien muutoksesta. Tämä oli seurausta iltapäivälehtiaiheisesta gradustani, jossa selvitin, millaiset aiheet myyvät parhaiten tabloidilehtiä.

FINSCI-projektiin päädyin yhden puhelinkeskustelun takia. Haastattelin Johanna Kaakista etukäteen yhtä paneelikeskustelua varten keväällä 2021. Olin tekemässä kirjaa salaliittoteorioista, ja olin miettinyt, että näistä pitäisi kysyä suomalaisilta, mutta yksin minulla ei ollut siihen rahkeita. Johanna taas kertoi FINSCI-projektista, jossa oli pohdittu salaliittoteoriakyselyä suomalaisille, mutta sille ei ollut sopivaa salaliittoteorioiden asiantuntijaa. Se oli uskomaton yhteensattuma!  

‍

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Ehkä mullistavinta on se, että vielä aikuisiälläkin pystyy oppimaan uusia asioita ja ylittämään omia henkisiä esteitään. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten jännitin esiintymistä, ja esimerkiksi televisioesiintyminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Nyt yleisölle puhuminen ja tv-keskustelukin sujuvat jo rutiinilla ja ovat usein jopa hauskoja kokemuksia. Esiintymisrutiinia on tuonut myös keikkaileminen orkestereideni kanssa.

Toinen mullistava oppimiskokemus on tuore. Opiskelin yliopistossa espanjan perusteita yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta homma jäi pahasti kesken. Osasin joitakin sanoja ja käyttää vain yhtä aikamuotoa, preesensiä. Natiivien keskusteluja tai espanjankielisten lehtien uutisia en juurikaan ymmärtänyt. Koronapandemian aikana ajattelin, että pitäisihän tästä mökissä nököttämisestä olla ihmiselle jotain hyötyäkin, joten päätin itseopiskelemalla parantaa espanjan kielen taitoani. Viime syksynä seisoskelin ulkomailla ratikkapysäkillä, jossa joku pariskunta keskusteli keskenään espanjaksi. Oikein hätkähdin, kun tajusin, että minähän ymmärrän, mitä he puhuvat. Tältäkö pienestä lapsesta tuntuu, kun hän alkaa ymmärtää puhetta?

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Olen nähnyt, että salaliittoteoreetikkokin on tunteva ihminen saamastaan stigmasta huolimatta, eikä hänen mielenterveydessään ole välttämättä mitään vikaa.  

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Musiikkihommat, soitan kitaraa ja laulan bändeissä 70–80-lukujen Hard Rockia ja heviä. Käyn kuntosalilla ja crossfitissä, ennen pandemiaa myös krav maga -itsepuolustustreeneissä. Ja tietysti edellä mainittu kielen opiskelu.

‍

‍

Miten selittäisit käsitteen ”tiedepääoma” mahdollisimman lyhyesti?

Mitä enemmän ihmisellä on tiedepääomaa, sitä paremmin hän tuntee tieteen toimintatapoja, menetelmiä ja vertaisarvioinnin merkitystä sekä osaa ajatella rationaalisesti. Hänen luottamuksensa tieteeseen on korkea, mutta samalla hän myös tuntee tieteen rajallisuuden ja puutteet. Jos henkilön tiedepääoma on suuri, on hyvin epätodennäköistä, että tällainen ihminen uskoisi kovinkaan vahvasti salaliittoteorioihin.

Miksi koet, että tiedepääoman tutkiminen on tärkeätä?

Jotta ihmisten tiedepääomaa voisi vahvistaa, pitää tuntea, mistä se rakentuu ja mistä luottamus tieteeseen syntyy tai mikä sitä haavoittaa. Tarvitsemme myös lisää tietoa heikon tai vahvan tiedepääoman vaikutuksista yhteiskuntaan.

‍