Ennen Internet-aikaa tutkijat, asiantuntijat ja journalistit auttoivat kansalaisia navigoimaan runsaan tiedon maailmassa toimimalla tieteellisen tiedon välittäjinä ja suodattajina. Nykyään kuka tahansa, jolla on Internet-yhteys, voi löytää ja jakaa tietoa ihmisten elämään laajamittaisesti vaikuttavista ilmiöistä, kuten ilmastokriisistä, rokotteista tai sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Tästä syystä myös vastuu laadukkaasta tiedonmuodostuksesta on siirtynyt enemmän kansalaisille itselleen.

Samaan aikaan luotettava ja tutkittu tieto on usein maksumuurien takana, tai hajanaista ja ristiriitaista. Asiantuntijat ja journalistit yrittävät edelleen auttaa ilmiöiden ymmärtämisessä, mutta turhan usein tietoon liittyvä vuorovaikutus kansalaisten kanssa epäonnistuu ja kilpistyy esimerkiksi somekiistelyksi.

Kaikki tämä hankaloittaa luotettavan tiedon löytämistä, lisää huijatuksi ja vaikutetuksi tulemisen mahdollisuuksia ja johtaa houkutukseen valikoida omiin ennakko-oletuksiin ja ideologiaan sopivia lähteitä. Pidemmän päälle tämä kaikki voi heikentää yhteiskunnan kykyä jaettuun ongelmanratkaisuun, helpottaa väärän tiedon leviämistä ja heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta.

Pelkkä tieteellisen tiedon määrän lisääminen ei ole ratkaisu. Tarvitaan tiedelukutaitoa, joka ei ole ainoastaan tieteellistä tietämystä, vaan myös ymmärrystä tieteen menetelmistä ja käytännöistä, kykyä arvioida tieteen tuottamaa tietoa kriittisesti sekä hyödyntää ja rakentaa tietoa omassa arjessa. Tärkeässä osassa tässä on mukaankutsuvampi vuorovaikutus tieteentekijöiden ja asiantuntijoiden kanssa, jo tutkimuksen tekemisen vaiheessa. Jos tutkijat onnistuvat avaamaan ja selkeyttämään tieteentekemisen periaatteita ja prosesseja, paranee kaikkien ymmärrys siitä, miten luodaan luotettavaa tietoa.

Tutkijoiden ja kansalaisten vuorovaikutuksen lisäksi oppilaitosten ulkona tapahtuva tiedeoppiminen on tiedepääoman kartuttamisessa tärkeä konteksti. Suomalaisilla tiedekeskuksilla, kuten Heurekalla, on merkittävä rooli eri ikäisten tiedeuteliaisuuden ja -innostuksen herättelemisessä. Keskeistä onkin, kuinka hyvin keskukset tavoittavat erilaisia suomalaisia.

Turun, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen, Heurekan ja Skope ry:n yhteisessä FINSCI-projektissa yhdistyvät nämä kolme näkökulmaa: kansalaisten tiedonmuodostuksen valmiuksien tukeminen, laadukkaampi vuorovaikutus tieteentekijöiden ja tiedon hyödyntäjien välillä, ja tiedeoppiminen oppilaitosten ulkopuolella.

Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään ensi kerran suomalaista tiedepääomaa, jota voidaan mitata kahdeksan osa-alueen kautta: 

1. Kyky ymmärtää ja arvioida tieteellistä tietoa
2. Arvot, asenteet ja suhtautuminen tieteeseen
3. Kyky hyödyntää tiedettä omassa elämässä ja työuralla
4. Tiedemedioiden käyttö
5. Osallistuminen tiedeoppimiseen
6. Perheen tiedot, taidot ja osaaminen tieteen saralla
7. Tieteen parissa työskentelevien ihmisten tunteminen
8. Tieteen näkyminen päivittäisessä ajattelussa ja keskusteluissa

FINSCI koostuu viidestä tutkimustyöpaketista, joissa selvitetään monialaisesti tiedon ymmärtämiseen, oppimiseen ja päätöksentekoon liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi:

• Millä tasolla suomalainen tiedepääoma on? Entä millä tasolla se on FINSCI-projektin lopussa?
• Miten lasten ja heidän perheidensä tiedepääoma vaikuttaa tiedeoppimiseen ja millä tavalla sitä voidaan tukea?
• Millä menetelmillä tiedepääomaa voisi lisätä perusopetuksessa?
• Minkälaista on tulevien opettajien tiedepääoma ja miten sitä voisi opintojen aikana kehittää?
• Miten tiedepääomaa voisi kehittää epämuodollisissa tiedeoppimisen yhteyksissä?
• Miten tunteet vaikuttavat tieteellisen tiedon hyödyntämiseen?
• Minkälaiset aivomekanismit auttavat parempien tietoon perustuvien päätösten tekemisessä?

FINSCIn tutkimussuunnittelua tehdään yhdessä niiden kanssa, joita tutkimus koskee, sillä se parantaa tiedon sovellettavuutta ja tukee projektin tavoitetta tieteen menetelmän avaamisesta. Lisäksi FINSCIn vuorovaikutustyöpaketti tähtää viestintäkampanjoita, tempauksia ja kohderyhmätilaisuuksia järjestämällä siihen, että useampi suomalainen tuntisi tieteentekijöitä ja voisi osallistua tieteelliseen toimintaan.

FINSCIn tavoitteena on, että projektikauden päätteeksi tiede olisi Suomessa liikahtanut lähemmäs ihmistä. Etenkin niitä, jotka kokevat, että tiede ei heille kuulu.

Lisätietoja:

Tutustu Tiedon lukutaito ja tietoon perustuva päätöksenteko (LITERACY) -ohjelmaan