Tiede saattaa olla jotain, joka ei ihan heti avaudu. Tiede näyttää monimutkaiselta. Joskus tieteen löydökset saattavat olla niin kummallisia, että niitä on vaikea uskoa todeksi tai tutkimus saattaa vain lisätä epävarmuutta. Tiede on kuitenkin monen arkisen asian taustalla tavalla, joka ei ensimmäisellä vilkaisulla viittaa tieteellisyyteen yhtään. Samuli Siltanen antaa kirjassaan hyvän esimerkin matematiikasta. Hän tapaa kysyä kouluissa käydessään, milloin viimeksi oppilaat ovat katselleet ja käyttäneet matematiikan sovelluksia läheltä. Vain ani harva oppilas keksii nostaa esimerkiksi kännykkänsä ja kuvankäsittelyn.

Tieteen soveltaminen arkeen on meille kirjoittajille ollut innoittavaa. Se kertoo meistä ihmisistä ja kyvystämme paljon sellaista, joka antaa usko tulevaan. Jos monimutkaisiin asioihin löytyy ratkaisu, joka arkipäiväistyy ja siitä tiede ikään kuin väistyy taka-alalle, voi tätä kait kutsua edistykseksi.  ”Hyvä tiede vanhenee nopeasti”, tavataan sanoa; tutkijat ovat jo seuraavien haasteiden äärellä

Meitä pohdituttaa, miten herätellä muidenkin uteliaisuutta ja innostusta – olematta itse saarnaajan tai opettajan roolissa. Ja jos uteliaisuus heräisi, johtaisiko se haluun syventyä johonkin tärkeään, omakohtaiseen ja motivoivaan. Yksi hämmästystä herättävistä esimerkeistä meille on nähdä yleisö tiedeshow’ssa ihmettelemässä sitä, miten vinyylilevyn päälle asetettava leluauto ja sen pohjassa oleva neula toimivat soittimena, kun auto lähtee seuraamaan levyuraa ja kajauttaa ilmoille vaikka Beach Boysin I Get Aroundin. Hämmästyminen voi johtaa innostumiseen ja uteliaisuuden syntymiseen. Parhaimmillaan tunne johtaa uuteen harrastukseen, jopa uravalintaan. Uteliaisuus on myös asenne, joka voi muuttaa suhtautumista moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Tästä on kyse FINSCI-hankkeessa, jossa tiedekeskusten rooli on pohtia tapoja hämmästellä, ihmetellä ja olla utelias. Oletamme näet, että ihmettelyn ja hämmästyksen tunnetta ruokkimalla voisi saada kiinnostuksen tieteeseen syttymään myös siellä, missä vaikkapa viihde, urheilu ja musiikki vetävät pidemmän korren. Musiikin osalta näin välttämättä ei ole aina ollut. Vielä viime vuosisadan puolella musiikin tekeminen oli jotain, joka ei ollut kaikkia varten. Harva sävelsi ja harvalla oli mahdollisuus saada opetusta musiikissa, vaikka kaikki varmasti tiesivät olevansa musiikin kuluttajia. Vielä harvemmasta tuli menestynyt artisti. Tänään kuka tahansa voi aloittaa musiikin tekemisen. Kynnys aloittaa erilaisten verkosta löytyvien työkalujen ansiosta on madaltunut murto-osaan siitä, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Me FINSCI-hankkeessa haluaisimme madaltaa kynnystä tieteen osalta. Kyse on ¬– hienommin sanottuna – tieteen demokratisoinnista.

Voisiko innostusta lisätä viihteen keinoin? Miksi tieteestä ei ole tehty stand-up -komiikkaa? –  Vai onko? Usein törmäämme ajatteluun, että liika viihteellisyys söisi tieteen vakavaa ja tärkeää roolia. Emme kuitenkaan usko, että tiede kokisi minkäänlaista kolhua, jos vaikkapa Heurekassa järjestettäisiin stand-up -ilta, jossa tutkijat valottaisivat työnsä iloja ja murheita huumorin keinoin.

Miksi uusia keinoja innostaa sitten pitäisi löytää – vakavaan ja tärkeään asiaan, joka ennen jätettiin vain tutkijoille ja yliopistoväelle? Henkilökohtaisen kiinnostuksen ja innostuksen kautta syntyy polku kriittiseen ajatteluun, kykyyn käsitellä tietoa ja erottaa olennainen. Kyseessä ei ole mikään ’nice-to-have’ -asia, vaan hyvinvointimme ja yhteiskuntamme välttämätön perusta. Näinä aikoina on hyvä muistaa, että panostus tiedepääomaan on panostamista sivistykseen ja sivistyneempi yhteiskunta ei käy sotiakaan yhtä hanakasti kuin vähemmän sivistynyt.

‍